Love is

Tässä kesässä ei oo enää mitään järkee!

Kaikki alko siitä kun joku aika sit kutsuttiin Vilin kanssa mun äiti, sen mies, Vilin äiti ja sen mies syömään meille. Siis ihan vaan aterioimaan jotain herkkuruokaa. Ja tää siis on sellainen asia mitä en olis koko elämäni aikana uskonu tekeväni ikinä, maailman seitsemäs ihme ja sitä rataa.

Noh, se päivä oli sit tänä lauantaina. Ressasin tietty jonku viikon ennen sitä että voiei mä mokaan ne ruoat ja voiei kaikki on kamalaa ja voiei voidaanko perua. Joten keskiviikkona kun olin Meri Cafe Kristinan töissä mulla välähti että tänään on pakko lähtee heti ysin jälkeen yhelle rauhottavalle. Laitoin siinä sit viestiä Antille joka tuli Tampereelta ja jolla oli seuraavana aamuna tiedossa aikainen lähtö ajamaan takaisin Tampereelle että tuutko messiin. Sehän tuli. Lähettiin kahvilalta ja mentiin Huikkaseen yhelle. Huikkanen on mun mielestä Kotkan huikein kapakka, se on tosi siistin näkönen ja siel ei oo täyttä ym. Istuttiin siinä ja sit se kaikki hämmentävä alko.

Päätettiin että tää on nyt huippuilta, tehdään kaikki Tampereen tyylillä ja unohdetaan että ollaan tässä pikkukaupungissa missä kaikki tuntee kaikki. Soiteltiin kavereita messiin, kukaan ei päässy. Ei haitannu. Nimittäin pari sekuntia sen jälkeen joku itkuinen kotkalainen tuli ulkoa varta vasten kysymään että saako meidän viereen istua hetkeksi aikaa. Oltiin että no totta kai, mikä johti siihen että kuunneltiin kymmenisen minuuttia järkyttävää itkuista elämäntarinaa ja koitettiin rohkasta tätä tyyppiä tässä randomtilantessa. Noh, pelastettiin sit sen ilta todennäkösesti koska kun se lähti siitä niin hymy oli jo naamalla ja meininki vaikutti oikeelta. Ainoo kysymys oli että mitä h*lvettiä täällä tapahtuu. Ja siinä vaiheessa tuli illan, päivän, viikon, VUODEN paras idea: nyt lähtää Kapuun!

I should explain. Kapu on oikealta nimeltään Captain's Karaoke. Se on ikuisuuden tunnettu vanhusten karaokepaikkana, ja joitain vuosia sitten se uudisti itselleen yökerhopuolen. Maine on edelleenkin sama ja illan keski-ikä 45. 

No mikäs siinä. Kapussa historian paras ilta. Kahestaan tanssilattialla, sen jälkeen viiskymppisten kanssa tanssimassa Calvin Harrisia tanssilattialla. Sen jälkeen viiskymppisten naisten kanssa tanssimassa paritansseja tanssilattialla. Siinä välissä Antti kävi villitsemässä karaokepuolen. Ihanasti siinä viiden maissa unille ja yhteen töihin, koska mullahan ei ikinä tuu krapulaa. NO ARVATKAAHAN TULIKO. Hyi. Hyi. Hyi.

Antin mielestä oli hauskaa tönästä mut pusikkoon ja leikkiä että mulla on paha olla. Not what it looks like guys!

Perjantaiks meidät oli sit kutsuttu kaverille istumaan iltaa meidän vanhalla tyttöporukalla plus tällä kertaa miehet sai tulla mukaan. Viisastuin vahingosta sen verran etten ottanu liikaa ja oliki tosi hyvä ilta kun pääs juttelemaan kuulumisia vähän noiden tytyjenkin kanssa. Illan kuvamateriaali oli yhtä häiritsevää kun seurakin, mutta löyty sieltä joukosta sentään jotain julkasukelposta.

Ja sit tuli tää kamala koitos kun lauantaina alettiin tekemään ruokaa ja oottelemaan porukkaa aterioimaan. Porukat ootti jotain suuria uutisia ja kaikki oli pienessä viinihiprakassa, mutta hyvin se meni! Siitä sit jatkettiin hetkeks Karoliinaan jossa törmättiin tuttuihin ja jatkettiin Vilin kanssa seurahuoneelle kavereiden seuraks. Mahtava ilta! Tutustuin uusiin ihmisiin, sain vanhoja takaisin, Vili oli maailman söpöin ja oltiin kotona puol kahdeksalta! Mulla on siis ollu aivan upee viikko ja oikeestaan aivan upee kesä siinä samassa. Ei tässä voi muuta kun kiitellä, koska kunnia tästä kaikesta kuuluu vain ja ainoastaan ihmisille mun ympärillä! <3

Btw, ruoka jota tehtiin:

NAUDAN JUUSTOTASKUT, TIMJAMIPERUNAT ja herne-maissi-porkkanalisuke

Pihvit:

1 naudan sisäfileepala

1 prk creme fraichea

1prk pippurituorejuustoa

Marinadi:

1sitruuna

oliiviöljyä

pippurirouhetta

Timjamiperunat:

perunoita

timjamia

perunamaustetta

suolaa

Kastike:

pihvien liemi

lihaliemikuutio

1 iso purkki kolmen juuston kermaa

pippurirouhetta

Leikattiin naudan sisäfileestä viipaleita jotka mätkittiin pihvin mallisiksi ja laitettiin ne yöksi marinadiin. Seuraavana päivänä heitettiin samaan kasaan creme fraiche ja pippurituorejuusto, tungettiin pieni nokare jokaisen pihvin päälle ja suljettiin taskuksi cocktail-tikuilla. 

Paistettiin piffit niin että heitettiin se pannulle, paistettiin hetki molemmilta puolilta samalla maustaen pippurilla ja paprikalla. Sen jälkeen ängettiin ne odottelemaan 175-asteiseen uuniin vielä joksikin aikaa. Tehtiin kastike ja annettiin sen elellä ja kiehua kasaan rauhassa. Sen jälkeen viipaloitiin perunat veneiksi, keitettiin niitä hetken aikaa ja sen jälkeen paistettiin ne pannulla ja maustettiin. 

OMNOM. Oli meillä jälkkäriksi vielä pätkisjuustokakku, mutta siihen etsittiin ohje vaan netistä.

TapahtuuTapahtuuTapahtuu!

Voi hurja tätä elämää!

Harmi että oon niin huono ottamaan valokuvia, nyt olis nimittäin ollu vaikka mitä kuvien aiheita!

1. Mial oli maha maailman pipein ja kukaa ei tienny miks. Ei jatkunu ku vaatimattoman viikon, jonka aikana tuli maattuu Karhulan Makuunin lattialla vatsakivuissa lauantai-iltana, vietettyä koko sunnuntai sairaalalla kokeissa ja monet hetket sohvan pohjalla muristen kivusta.

2. Kävin Helsingissä shoppailemassa ja löysin kaikkea peruskivaa. Paitoja ja koruja tarttu mukaan mutta ei koskaan sitä mitä etsin, eli laukkua tai jotain ihanaa hametta tai mekkoa.

3. Olin Pyhtään latotansseissa ja NE OLI PARHAAT PILEET IKINÄ. Oltiin ihanalla kaveriporukalla, juotiin, tanssittiin, oli mun varaäippäkin paikan päällä. Ens vuonna uusiksi!
Tänä vuonna latotanssien bändinä oli JMS, joka sattuu olemaan muutaman tutun bändi. JMS sai pidettyä kyllä fiiliksen katossa, joten kannattaa ottaa porukasta selvää ja kutsua omiinkin huljiin soittelemaan! JMS! JMS! JMS!
Tip: seuraavaks vuodeks vois hieman laajentaa tota anniskelualuetta, oli nimittäin AIKAMOINEN tunku.

4. Olin just avoauton kyydissä ekaa kertaa elämässäni. Siis avoauton kyydissä. Siis ekaa kertaa elämässäni. Tulee hölmö olo siitä miten pienistä asioista ihminen voi nauttia!

5. Se tärkein. Mä sain siirron Kotkan Makuuniin, joka tulee olemaan mun kolmas ja pienin liike. Ja oon aivan onnessani. Kaikki sutviutuu! Sen lisäksi piakkoin on meripäivät, jonne saan mun pikku Nettasen Tampereelta, ja pääsen leikkimään namutätiä paikan päällä.

P.S. tein saamarin hyviä kasslerjuustotaskuja ja täytettyjä paprikoita, oon pian ammattikokki. Minun Viliki tais pitää!


Basically, mul on kaikki hyvin tänään.

Baby you're a firework!

Kaikki on niin kivaa että blogiin kirjoittelu unohtuu tyystin!

Tänään kuunnellessani Katy Perryn Firework -biisiä mulle tuli kuitenkin mieleen miten paljon sanottavaa oikeesti olis ja kuinka paljon haluisin jakaa siitä innosta ja fiiliksestä mitä itellä on! Tuli upeen fiiliksen kylmiä väreitä kun biisi soi ja ajattelin teitä kaikkia, ihan kaikkia! Joten here you go, eipä tuota paremmin voisi sanoa!

 Boom, boom, boom,

even brighter than the moon, moon, moon!

It's always been inside of you, you, you,

and now it's time to let it through.

Ajan tuhlausta!

Tänään on ahistanut taas olan takaa se, miten aika vaan valuu hukkaan. Vaikka kuinka yrittää käyttää sen kaikkeen hyvään niin jokin kääntää sen niin että aika näyttää keskisormea ja Miaa vituttaa.

Mä tunnen oikeesti miten maailma tekee musta kyynisemmän ja kovemman ja vihaan sitä. It's like, ensin on intoa täynnä, tekee koko maailman asiat, auttaa kaikkia, suunnittelee kaikkea ja muuta vastaavaa. Sit yhtäkkiä istut taas töissä että saisit rahaa, että voisit opiskella jotta pääsisit tekemään sitä kaikkea mitä oot aina halunnu. Ja se työssä istuttava aika on TURHAA. Se on niin turhaa. Sen jälkeen kun sulla on yks vapaailta ja sekin menee pieleen oot jo sellasessa tilanteessa että tuntuu niin tyhjältä.

Kaikki se into mitä mussa on ja kaikke se hulluus ja muu, se katoaa jos itteää ei saa toteuttaa. Tänään tunsin taas miten tyhjä olo mulla oli matkalla töihin, koska työt eli ajan tuhlaaminen tuntuu olevan ainoa mitä mä teen tällä hetkellä. Vapaa-aikanakaan en kohtaa mitään kivaa koska muilta ei sitä intoa löydy tai sit jokin menee pieleen. Sit kun vielä istut kaupungissa jolla ei itsessään oo juurikaan annettavaa ni oivoi.

Mun illan kohokohta eilen oli se kun sain istua sateessa, olla ihan hiljaa ja olla vaan. Siinä vaiheessa kun kaikki muu on jo menny illalta eikä enää oo energiaakaan yrittää illan suhteen enempää, voi nauttia niistä pienistä asioista ja se yllättää. Olin tuhlaamatta aikaa tuhlaamalla aikaa istuen sateessa. Hmmh.


No kuitenkin, jos tässä nyt jotain yrittää sanoa niin sitä että olispa mulla TARDIS. Oikean ihmisen käytössä niin ykskään sekunti sen koneen elämänkaaresta ei olis hukattua. Sen jälkeen ei haittais tippaakaan mennä töihin tai koulun penkille että pääsis tekemään vielä ne viimisetkin asiat mitä on aina halunnut. Koska tietäis että yks vapaailta viikossa ei kertois ihan mun koko tarinaa. Ja ah, sitä energiaa mikä mulla olis.

Mitä tässä maailmassa oikein pitää tehdä....

....että on jonkun mielestä huipputyyppi?

Oon huomannu että kiltteyttä, iloisuutta, avuliaisuutta ja ystävällisyyttä ei nykypäivänä juurikaan edes huomioida ja näillä et pääse kyllä kenenkään huipputyyppi-kirjoihin.

Onpa totaalisen ärsyttävää että niin iso määrä omaa työtä menee ihan hukkaan. Ihme arvomaailmoja nykyisin. Lue myös "Rakkaudesta ja oravannahoista":

http://crazydancecalledlife.blogspot.fi/2013/03/rakkaudesta-ja-oravannahoista.html