Let's do this!

One's love shouldn't be unequal to another's. Finland, let's make it happen and let's do it with style!

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/192

It won't take long to sign, but it might make a difference.

Hyvää huomenta, herätkää.

Päivä on tiistai. Kello pyörii jossain siinä kymmenen paikkeilla. Puhelimeeni tulee ystävältä viesti missä lukee, että tutkimuksen mukaan Kymenlaakso on tilastoissa toisiksi korkeimmalla alkoholikuolleisuudessa. No, minä vähän naurahdan ja kerron uutisesta työkaverille, jonka kanssa yhdessä pohditaan että ihme kun emme ole listan kärjessä.

Päivä on edelleen tiistai. Kello lähestyy hiljalleen kolmea iltapäivällä. Matkaan Suulisniemestä bussilla Kotkan keskustaan, matkaa on noin 14 kilometriä. Tänä aikana ehdin laskea bussin ikkunasta yhdeksän ihmistä kalja-/ tai muut alkoholitölkit käsissään. Tähän yhdeksään en edes laske kahta takanani istuvaa, möykkäävää naista jotka vetävät bussissa huoletta viinaa. 

Nyt kotkalaiset, hyvää huomenta ja herätkää. 

Tämä kaupunki ei tee hyvää ihmiselle, se on selvä. Alkoholismi voi kukoistaa monestakin syystä, mutta ratkaisevaa omalla kohdalla on, mitä valintoja tekee. Monesti voi olla tylsää, eikä muita suunnitelmia näköpiirissä, joten on helppo avata arki-iltana yksi kalja. Helposti tulee otettua siivousolut, saunakalja tai iltahömpsy. Nuorisolle ei ole tarjolle juurikaan aktiviteetteja, tai jos on, niitä on itse etsittävä kivien ja kantojen takaa. 

Monet puhuvat opiskelijaelämästä, niin kuin minäkin tein. Silloin tällöin tuli otettua niin keskiviikkona, perjantaina kuin lauantainakin. Ja voi jeesus sitä riemua kun joulun ja uudenvuoden välissä oli monta päivää vapaata. Sai olla kavereiden kanssa, mikä tässä kaupungissa helposti tarkoittaa seurahuoneella pyörimistä turpa tupaten täynnä. 

Itse ajattelin jo tuolloin kun tuli hieman enemmän otettua, että onkos tässä nyt juurikaan järkeä. Viikonlopuista nauttti kyllä, mutta hukkaanhan ne hieman menivät. Kavereiden kanssa oleskelu meinasi jäädä toisarvoiseksi seikaksi, kun eihän noista viikonlopuista juuri mitään jäänyt mieleen. Samaan aikaan sanoin itselleni ja muille: ei tässä mitään huolestuttavaa ole niin kauan kun alkoholia en tarvitse. Ei tässä mitään, koska voisin hyvin olla ilman. Silti takaraivossa piipitti hiljainen ääni, joka huomautti että en voi tietää, koska en ole yrittänyt.

No, tuli aika muuttaa Tampereelle ja huomasin olleeni oikeassa sekä onnekas. Huomasin, että kun oli muutakin tekemistä, ei alkoholi käynyt edes mielessä. Alkoholi oli pysynyt kohdallani vain sosiaalisen tapahtuman lisänä. Toisin olisi helposti voinut olla. Kun pääsin pois pienemmästä kaupungista isompaan, kaveripiiri ja mahdollisuuksien kirjo laajenivat, ja huomasin ison eron kaupunkien välillä alkoholiin suhtautumisessa. Kun Tampereella sanotaan juomisen olevan osa opiskelijaelämää, se on helppo uskoa, sillä juominen tuntuu olevan enemmän valinta kuin ohjelmoitu toiminto. Tampereella keskustellaan siitä, mitä viikonloppuna tehtäisiin, ja voidaan hyvin päätyä viettämään iltaa kotona koulutöiden parissa, menemään elokuviin tai pelaamaan laserammuntaa. Kotkassa sama keskustelu tuntuu päättyvän sanoihin "seurahuoneelle" tai "sooloon". 

Joten nyt kun olen itse nähnyt eron ja mahdollisuudet, halusin myös kertoa tämän: juon itse edelleen. Joskus liikaa, silloin tällöin en muista mitä olen tehnyt tai missä ollut. Voin kuitenkin olla varma että kyseessä on tietoinen valinta. Minulla ei enää käy perjantaina ensimmäisenä mielessä tarttua pulloon ja lähteä pitämään hauskaa. Etsin ensimmäiset vaihtoehdot keilaamisesta, elokuvista tai minigolfista. Joskus tie vie sooloon, silloin tällöin jopa selvinpäin. Voin kuitenkin itse päättää. Kysymys jonka esitän nyt, on: voitko sinä, vai tuleeko sinusta seuraava lukema surkeaan tilastoon?

All we are is dust in the wind

Tänään käytiin saattamassa isomummo haudan lepoon isovaarin vierelle. Niin se kai on, että hautajaiset on aina vaikea tilanne huolimatta siitä, kuinka helpotus se on menehtyneelle tai kuinka monta vuotta hautajaisvieraat on tilanteeseen ehtineet jo varautua.

Mulle tilanne oli erittäin ikävä, sillä vaikka olenkin sitä mieltä että aika oli jo tullut niin menetin suvustani hyvän ystävän. Mulle suvussa on aina ollut vaan yksi ihminen jolle olen voinut kertoa omista asioistani vapaasti. Yksi ihminen, jonka luokse oon rientäny kertomaan aina kun kuvioissa on ollut uusi ystävä tai poikaystävä, ja yksi ainoa ihminen jolle oon vilpittömästi nämä henkilöt halunnut esitellä. Sille ihmiselle sanoin tänään lopullisesti hyvästi.

Kuulostaa varmaan kummalliselta, kuitenkin useampi sukupolvi meilläkin välissä. Mutta isomummo ei vaan koskaan tuominnut, ja halus aina kertoa myös itsestään. Kerran istuin muutaman tunnin sairaalan sängyn vieressä kertoen tästä uudesta "ihanasta pojasta joka on pakko tuoda näytille". Ja siinä missä muut olis nauranu hupsulle pikkutytölle joka ei mistään mitään tiedä, isomummolla oli paljon kysyttävää ja sanottavaa. "Älä vaan tuo sitä tänne jos se on komea poika, varastan vielä." -sanoo 85-vuotias 18-vuotiaalle lapsenlapsenlapselleen ja toivottaa onnea rakkauselämään.

Isomummoa tuleekin oikeasti ikävä.

Itse kirjoitettu muistovärssy
Kaisu Tattia rakkaudella muistaen

Keep on listening

...to music, I mean.

Pohdiskeltiin tuossa hyvän ystäväni kanssa kauneimpia kappaleita mitä ollaan ikinä kuultu, ja meinasin listailla meidän omat tännekin. Jos joku vaikka löytäisi itselleen uuden lempiäisen! Ensin mun lista, sen jälkeen kaverin. Jokainen otsikko on linkki kyseiseen kappaleeseen!

1. Kansas-Dust In the Wind

    

Kyseisen kappaleen yksi osa on ikuistettu myös mun käsivarteen. 

Siinä lukee siis "All we are is dust in the wind."

Tää kappale on todella kauniin kuuloinen, mutta sen lisäksi se sisältää mun näkökulmasta tosi tärkeen sanoman: jokainen meistä häviää tän maan päältä joskus, ja meidän on tehtävä parhaamme sillä mitä meille on annettu ja pyrkiä elämään hyvä elämä. Sillä 'All your money won't another minute buy' 
Oon käskyttäny kaikkia mun kavereita, että jos kuolen ennen niitä niin tää kappale on soitettava mun hautajaisissa. Tää on se mitä haluan ihmisille siinä kohtaa enää sanoa.


2. Staind-So Far Away

Tää kappale on sit taas aivan päinvastainen tapaus. Löysin tän biisin viidennellä luokalla kun katsoin hulluna vapaapainia WWE:n aikaan, Mick Foleyn uraa kunnioittavasta videosta. Tää jotenkin iski samantien. Ymmärsin silloin jo aika paljon englantia ja kun olin kuluttanu tän biisin puhki, olin päättäny sen: tää kappale tulee olemaan mun häiden ensimmäinen tanssikappale (jos se tietty sulhaselle vaan sopii)
Not a common choice, right?
Joo, vähä erilainen biisi, mutta ensimmäisestä kuuntelukerrasta asti tää kappale on saanut kylmät väreet menemään mun selkäpiitä pitkin, ja huolimatta siitä mikä olotila mulla on ollu, tää kappale on piristäny.
Ja sit ne sanat. Ah, niin ihanat sanat. Hirveen monella meistä ei oo kauheen helppo elämä, ja vastoinkäymisiä on yhtä jos toisenlaistakin. No, mun käsitys asiasta on se, että siinä vaiheessa kun sulla on tää tunne mihin biisi viittaa, sä oot valmis jättämään sen kaiken taakses ja liikkumaan onnellisena eteenpäin. 


3. Sleeping at Last-Turning Page

Tää kappale on yksinkertaisesti vaan niin kaunis. Jos So Far Away on mun eka hääpiisi, tää on toka. Ihanat sanat, kaunis piano ja mielenkiintoinen lauluääni. Ja kylmät väreet aikaansaava melodia. Rakkautta, rakkautta vain.


4. Drew Holcomb & The Neighbors-What Would I Do Without You

Toinen yksinkertaisesti vaan todella kaunis kappale. Kertoo siitä rakkaudesta mitä jokainen haluaa. Kypsästä rakkaudesta, siitä että mistä vaan selvitään koska rakastetaan. Kolmas piisi mun häissä. Ja ihmetyksekseni oon löytäny jo jonkun jolle kaiken tän haluan sanoa. Ällölöllöö.
What is love? Baby don't hurt me!


5. Flogging Molly-If I Ever Leave This World Alive

Tästä lähtien alkaa mennä jo sellaseen ei niin tärkeät -kastiin. Tää onkin täysin eri tavalla kaunis kappale ja kuitenkin mainitsemisen arvoinen. Jos tästä pitää jotain sanoa ni tää kappale on täynnä kiitollisuutta ja jostain syystä saa mulle kyyneleet silmiin joka kerta kun kuuntelen tätä. Tää on niille parhaille ystäville. Hölmöillään yhdessä ikuisesti ja kiitos kaikesta. 


6. Bruce Springsteen-Point Blank

Pysäyttävä kappale. Ei juuri muuta sanottavaa. Oon ollu pienestä asti Bruce-fani, mutta jotenkin oon onnistunu missaamaan tän kappaleen. Sit oltiin 2007 muistaakseni olympiastadionilla kuuntelemassa livenä, ja kun tää biisi alko, tapahtu jotain aivan käsittämätöntä. Siellä oli varmaan joku 40 000 katsojaa, ja ihan jokainen suomalainen känniääliökin hiljeni. Kuulin ensimmäisen tahdin ja sen jälkeen oli kuolemanhiljasta. Kukaan ei huudellu, kukaan ei taputtanu, ja joku konsertin jälkeen kuvaili että biisi meni suoraan sieluun. No niin meni.
Uskomattoman surullinen, mutta niin käsittämättömän kaunis kappale joka tuntuu sisuksissa asti. Itkin keikalla ekan kerran kun kuulin tän, ja en mitenkään pääse eroon niistä kylmistä väreistä mitä tästä saan. Taas vaihteeksi voi huudella tonne Springsteenille päin että great job.
Uskomaton mies. 


7. Megadeth-À Tout Le Monde

Tästä kappaleesta en osaa oikein muuta sanoa kuin sen, että tää selittää aika hyvin mitä sellasen ihmisen päässä liikkuu jolla on oikeesti paha olla. Surullinen kappale, mutta myös kuvailee aika kauniisti ja auttaa vähän ymmärtämäänkin joitain ihmisiä.


JA MONIA MONIA MUITA.
Mun lista sisältäis aivan tajuttomasti kauniita kappaleita, mutta tässä on ne tärkeimmät, joiden olemassaolo muistuu mieleen silloinkin kun kysytään se klassinen pään tyhjentävä kysymys:mikä on sun lempibiisi


Toisenkin lista vielä kaikessa lyhykäisyydessään:

1. Led Zeppelin-Stairway to Heaven
Onhan tää nyt.

2. Porcupine Tree-Fear of a Blank Planet
Ei ihan niin tunnettu, mutta kuunnelkaa. Ahistavalla tavalla kaunis.Tästä maailmasta löytyy liikaakin ihmisiä jotka voi... hmmm. Miten se sanotaan suomeksi? Relate to that kuitenkin.

3. Opeth-Burden
Kaunis kappale ja antaa kyllä pohdittavaa.

Jaa, siinä tulikin teille sit vähän musiikkia ja tarinaa!

Back Suomessa, jättebra

Niinhän se taas meni, että lomakin loppui aikanaan ja oli pakko palata takaisin työharjoittelun ja stressin pariin! Matka oli kuitenkin i-h-a-n-a ja tuli tehtyä kaikenmoista!

Eka yö meillä meni siis laivalla Ressu Redfordin kanssa. Käytiin vähän tax freessa ja tanssimassa, sitä normimeininkiä!

Löydettiin Tax Freestä Hunks-kuohuvaa, ei kyllä ostettu

Tallinnassa me käytiin Swissotell-hotellin ylimmässä kerroksessa drinkkibaarissa (kyseessä on Tallinnan korkein rakennus, 30 kerrosta). Paikka oli ehkä vähän liiankin hieno meille ja tuntu ettei oikein osannu käyttäytyä siellä oikein, mutta maistoin jotain aivan ihanaa drinkkiä jonka nimeä en kuollaksenikaan nyt muista. Maisemat oli kyllä upeet ja niin oli drinkkibaariki.

Sit meidän ehdoton suosikkiravintola niistä missä vierailtiin oli Old Estonia vanhassa kaupungissa. Saatiin niin hyvät alkupalat että pääruoka ei olis juurikaan jaksanu enää kiinnostaa. Mä söin jotain täydellisen söpöjä mozzarellapalloja!

Hotellilta lähdössä Old Estoniaan ja Swissotellin Horisont-baariin!

Näiden lisäks lilluttiin Spa & Conference-hotellin vesissä (siellä oli allasbaari!), istuskeltiin hotellilla aulabaarissa ja yläkerrassa sijaitsevassa Fidel Cigar Barissa, käytiin hotellin Nero-ravintolassa syömässä (missä muuten mutustettiin joka aamu myös aamupala), käytiin ostoksilla ja coca-cola plazan leffateatterissa katsomassa Josh Duhamelin, Julianne Houghn ja Cobie Smuldersin uusi elokuva Safe Haven!

Kylpylän hoidoista käytiin perjantaina sellaisessa aivan ihanassa laavakivihoidossa mikä sisäls vartalokuorinnan ja sen itse hoidon, ja sit käytiin lauantaina jossain kasvohieronta ja -naamiojutussa. Mä myös kävin muotouttamassa kulmakarvani torstaina ja leikkauttamassa tukkani lauantaina! Hämmästyin kyllä jokaisen hoidon aikana sitä miten hyvin ihminen voi osata kaikenlaista. Aivan ihanaa!

Tunnelmat on vieläkin korkealla reissusta ja kaikki on sellasta onnellista mössöä mun päässä, joten teksti on varmaan myös sen mukaista. Kuvia postailen varmaankin myöhemmin lisää!

Eesti, Eesti, Eesti!

Koettiin pieni yllätys kun laivalla kökön housebandin sijaan esiintyi Ressu Redford jonkun kamunsa kanssa!

Deluxe -hytti oli ihanaa vaihtelua siihen neljän ihmisen pikkukoppiin verrattuna, ja vaikkei kylpyläpuolta ollakaan vielä testattu, Spa & Conference hotel on osoittautunu mukavaksi paikaksi. Jopa henkilökuntakin on mukavaa! Huomenna meitä odottaa hellittelyhoito, joka sisältää vartalokuorinnan ja laavakivihieronnan.

Huolimatta siitä, että alkuviikko on ollut elämäni kamalin ja isomummo pääsi vihdoin rentoutumaan taivaaseen, oon päässy nauttimaan täysin siemauksin. Onhan mulla ihanaa seuraakin!

Elämä on yllätyksiä täynnä

Ei mut hiukan tuntuu ku ois pien pommi tullu niskaan. Elämä tosiaankin on yllätyksiä täynnä, ikävää että isoimmat niistä ei oo todellakaan sieltä kivoimmasta päästä. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se oli?

Voisin kirjoittaa raamatun uusiksi. Kieltäisin mm. maanantait. Olisin kovempi jätkä ku Jeesus ikinä. 

Never stop dreaming

Pienestä asti sitä tulee unelmoitua kaikenlaisesta. Näissä unelmissa kouluaika tuntuu lyhyeltä hujaukselta, ja sen jälkeenhän alkaa siis ehdottomasti se elämä. Elämä sisältää vähän töitä, paljon matkustelua, ystäviä, viini-iltoja kotona rakkaan kanssa, naimisiin menon, pari mukulaa, punaisen tuvan ja perunamaan.

Mutta mitä on todellisuus? Kouluaika tuntuu kestävän ikuisuuden, rahaa ei tunnu riittävän vuokraan saati sitten ruokaan. Unelmiesi matkaan on rahaa todennäköisesti vasta eläkkeellä, ja kaikki tämä pelkästään siksi että vietät nuoruutesi parhaimmat vuodet kouluttautuen ammattiin jonka näet itsellesi sopivana ja tärkeänä, mutta josta maksetaan luokattoman huonoa palkkaa. Mutta mitäs sitten? Punainen tupa ja perunamaa odottaa. Vai odottaako?

Kaiken keskellä ihminen pyrkii mahdottomaan: pitämään huolta ihmissuhteistaan. Ihminen sopeutuu. Ystäviä nähdään silloin, kun ei koulu- ja työpäivän jälkeen tarvitse suoraan kaatua sängyn pohjalle jotta tarvittavat kuusi tuntia unta tulevat täyteen yössä. Rakkaussuhteita taas voi olla monenlaisia. Joku etsii eri ihmisen seuraa joka viikonloppu, koska ei ole aikaa pitää yllä ihmissuhteita, tai tuntuu mahdottomalta löytää joku jonka kanssa haluaisi kaiken keskellä asettua aloilleen ja lisäksi uskoisi että suhde kestää. Joku löytää rinnalleen juuri sitä mitä tarvitsee ja haluaa, mutta joutuu sopeutumaan: toisen suunnitelmat eivät tässä kiireellisessä ja monimutkaisessa maailmassa kohtaakaan omia, ja silloin myös yhteiset suunnitelmat kohtaavat luvattoman paljon esteitä. Joten mitä tekee ihminen? Sopeutuu, koska tietää mitä haluaa.

Tässä vaiheessa ihminen huomaa vanhentuvansa kovaa vauhtia. Mihin ovat hävinneet ne lapsuuden unelmat? Missä vaiheessa minulla ei ollut enää aikaa unelmoida uusista asioista tai olla tyytyväinen siihen mitä olen jo saavuttanut, tai mitä tiedän tulevaisuuden tuovan tullessaan? Ja mitä ihminen tekee? Sopeutuu. Unelmat voivat muuttua matkan varrella, mutta unelmointi ei koskaan saisi loppua. Jonnekin matkan varrelle se silti tuntuu aina jäävän.

Olen kuullut monen sanovan, että ihminen on onnellinen kun etsii itseään ja tulevaisuuttaan, ja tulee eläneeksi samalla. Mutta olisiko mahdotonta, että myös ne lapsuuden naiivit unelmat voisivat tulla toteen? Ehkä kouluaika kestää hieman pidempään kuin luulit, ehkä et enää muutaman vuoden päästä haluakaan lapsia tai päinvastoin, ja ehkä joudut laittamaan tärkeysjärjestyksesi uusiksi etsiessäsi sitä mitä oikeasti elämältä haluat. Sopeutumisessa on omat vaaransa: ihminen voi jäädä loppuiäkseen jumiin samaan tilanteeseen ja olla tyytymätön. Mutta myös nykypäivän kiireinen ihminen voi ottaa elämästään hetken, unelmoida tulevaisuudesta hieman eri eväin, ja pyrkiä siihen. Kun saavuttaa unelmansa tai unelma kaatuu, on mahdollista löytää uusi. Pysähtyä, ja etsiä itsestään se lapsi joka leikkii kotia ja tietää jonain päivänä todellisuudenkin kääntyvän leikin mukaiseksi.

Ihminen tarvitsee unelmia edetäkseen elämässään. Unelmia, joiden on mahdollista toteutua. Ja vaikka en ole enää viisivuotias joka kulkee äidin hääpuvussa ympäri olohuonetta, aion etsiä itsestäni sen lapsen, jolla on toiveita tulevaisuudeltaan. Mitä sitten, vaikka joutuisinkin tekemään myönnytyksiä? Nimittäin niin kaunis kuin se hääpuku onkin, on kuva kahdesta onnellisesta vanhuksesta yhdessä sitäkin kauniimpi.

Tallinn state of mind

I finally have some free time and my plan is to visit Estonia next week. I've reserved a very nice cabinet from the ship M/S Silja Europa, and when I get to Tallinn I'm gonna be staying at a spa hotel called Tallink Spa & Conference Hotel.

I really feel like I need this, and even though I've dreamed about going somewhere warm, this will do fine. Anything can be awesome when you're in good company, right? Then this is going to be legen.... wait for it! ...dary!

Rakkaudesta ja oravannahoista

Kaikki elämän menetykset ja pettymykset on pistäny mut miettimään mikä on mun tärkeysjärjestys elämässä. Tuntuu että se on niin monella kovin hakusessa tai mun näkökulmasta katsottuna hieman vinksallaan, että näen sen jotenkin tosi tärkeänä että itse tietää omalla kohdallaan missä mennään. 

Tärkeysjärjestyksen top5, siis:

Ensimmäiseksi olis pakko heittää se kaikkein tärkein ihminen, se joka saa muuttamaan omaa maailmaa ja haluamaan olla parempi ihminen. Se yksinkertasen palapelin toinen puolikas.

Sen jälkeen kaikki muut, perhe ystävät, ehkä vähän jopa ne ei-niin-ystävätkin. Mulla on ainakin kova halu yrittää ajatella että mä voin olla muille ystävällinen ja kohdella muita hyvin vaikka niiltä ei löytyiskään halua tehdä samaa mua kohtaan.

Kolmantena mulla on todennäkösesti se terveys. Sitä pitää itsestänselvyytenä mutta aina joskus tulee pieni muistutus siitä, että sitä kannattaa arvostaa. 

Neljänneksi pitää heittää elämän rytmi. Sillä tarkoitan sitä, että on joku syy nousta aamulla ylös sängystä, jotain mikä pistää sut liikkumaan päivällä ja jotain mikä väsyttää sut niin, että illalla tekee mieli kaatua sänkyyn. Sekin on niin itsestäänselvää, että täytyy kokea se miltä tuntuu elää ilman minkäänlaista rytmiä vaikka kuukauden ajan. 

Viidentenä tulee se kaiken pahan alku ja juuri: raha. Sitä ilman ei voi elää ja sillä saa asioita aikaiseksi, joten pakko senkin on listalle päästä. Vaikka musta on kamalaa se, minkälaista roolia raha ja oravannahat on vetäny yhteiskunnassa, ei voi muuta kun nostaa kädet pystyyn ja tunnustaa tappionsa tässä asiassa; valuutta se aina on mikä yhteiskuntaa pyörittää.

Mulle tää järjestys tulee aika selkeenä ja automaattisesti, se nimenomaan kertoo että mikä mulle on tärkeintä. Siispä automaattisesti myös elän tän järjestyksen mukaan. Mutta ootko koskaan miettiny, mikä se on mikä sulle oikeesti merkitsee?

Dance like no one is watching

Eilen tuli käytyä baarissa ja oltua humalassa, mutta seurasi siitä jotain hyvääkin. Se nimittäin muistutti mua siitä miksi mä tanssin.

Kaiken tän stressin ja ahdistuksen keskellä tekee ihmeitä astua tanssilattialle ja antaa mennä. Se vapauden ja huolettomuuden tunne mikä tanssimisesta tulee on uskomaton. Ja ei, ei sillä ole väliä osaako vai ei. Tärkeintä on se että itsellä on hauskaa.