tiistai 8. heinäkuuta 2014

Too happy to hide

Viime aikoina on tapahtunu mitä ihmeellisimpiä asioita! Ensin aivan uskomaton juhannus (jonka aikana onnistuin rikkomaan selkäni niin pahasti että jouduin saitsulle) ja sen jälkeen pari aivan käsittämätöntä viikkoa jotka on vieny mut tilanteisiin joihin en enää olis voinu uskoa päätyväni, ja jotka on saanu mut arvostamaan taas täysin eri tavalla kaikkea mitä ikinä on elämässä tapahtunu ja tulee tapahtumaan.

Basically, I'm too happy to hide it ja vaikka missään ei oo mitään järkeä, kaikki käy järkeen. Oon joskus aiemminkin puhunut täällä siitä, että miten hienoa on jos voi herätä aamulla ja tietää olevansa menossa oikeeseen suuntaan, antamatta minkään tai kenenkään lannistaa. Noh, tässä sitä taas ollaan ja nuna menee kovaa, muutamasta matkalle sattuneesta kiertotiestä huolimatta. It's gonna' be one hell of a ride.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Life nowadays




Supernaturalin ysikausi katottu eikä Dean ja Castiel oo vieläkään yhdessä! En ymmärrä miten sellasen rakkaustarinan voi missata kun sitä on niin hyvin jo rakennettu. I guess I'm just a hopeless romantic.

Muuten elämään kuuluu paareilua (which sucks nowadays), jenkkifutiksen tuijottelua ja töitä. Paari on ihan menettäny hohtonsa, tarviin kaverin jonka kanssa on helppo sekoilla! Jenkkifutis on hauska laji, oon käyny kattomassa kaks peliä ja hirveen jotenki mukavaa katottavaa. Töissä nyt on töitä joten ei siitä sen enempää.

Ainiin ja katoin kaks leffaa tässä unen puutteessa. Nymphomaniac oli hyvä, tosin hieman erikoinen lehva! Pisti todellakin miettimään taas. Voi kuinka kummallisen tunteen se saikaan mussa aikaiseksi.

Ja hei, it's 4:03!   

See you later, bitches!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

World inside my head

On the road to safe
I kinda tripped along the way.
It just seemed like a nasty hassle,
the path was greener on the one less traveled.
That's where I remained.


Joskus päätyy tilanteisiin joihin ei ikinä olis uskonu päätyvänsä. Asiat ei voi aina mennä suunnitelmien mukaan ja siihen on kai pakko tottua elämän aikana. Mutta silloinkin kun on tilanteessa jossa on täysin hukassa, ei pakenemisen tai tuttuun ja turvalliseen palaamisen pitäisi olla vaihtoehto. On elettävä sen mukaan mitä elämä sen jälkeen antaa.


People so high they think
I can't hear the whispers.
I can see it falling off their face;
they're trying to shoot down my plane of grace.
It seems like it's already hard enough.


Epäilijöitä löydät elämääsi aina. Niitä jotka tekee selväksi sen, että susta ei ole mihinkään tai sun omat valintasi ei vie minnekään. Ikävän useesti näiden joukossa on omia vanhempia tai ystäviä, ja sen jälkeen ei ole kyse pelkästään siitä että sulla on epäilijöitä, silloin oot menettäny myös tuen niiltä joilta sun sitä kuuluisi saada. Ja tän seuraukset voi kantaa pitkälle. Kukaan ei ansaitse sitä että jatkuvasti epäillään, että ei ole ketään joka missä tilanteessa tahansa uskoo ja tukee. Ihmiseltä ei voi aina vaan odottaa jotain, ja kenenkään ei pitäisi joutua todistelemaan itseään muille jatkuvasti.


But the paint on me is beginning to dry
and it's not what I wanted to be.
The weight on me
is hanging on to a weary angel.


Jokainen ansaitsee tukea tehdessään elämässä valintoja jotka voi olla käsittämättömän vaikeitakin. Joskus on tehtävä päätöksiä siitä, minkälainen ihminen haluaa olla ja mitä haluaa saada tässä maailmassa aikaiseksi. Joskus taakka kasvaa käsittämättömän suureksi ilman mitään kummempia syitä, jotkut kasaavat itselleen muutenkin maailmaa harteilleen. Oli miten oli, jokainen meistä jaksaa paremmin, jos on ihmisiä jotka uskoo ja luottaa.


So tell me what it is about me,
where did everybody go without me?
So, I like to fantasize
and watch the sunrise like it's a big surprise?
Life moves and I stopped to taste it.
I drank it up 'till it left me wasted.
But my rains have bled
a softer red.
Oh you should see the world inside my head.


Choose your own way. Find the people who believe in you. Mä itse ajattelen, että nykypäivänä on helppoa tuntea elävänsä omassa maailmassa, etenkin jos on löytäny jotain tavoittelemisen arvoista ja muut eivät sitä osaa kunnioittaa. Nauti silti joka sekuntista, koe elämän kaikki ilot ja surut, nauti pienistä asioista. Ota kaikki mitä elämällä on juuri sulle annettavaa, ja jos mahdollista, näytä myös muille se hieno tapa elää. 


You can shackle me away
and try to wrap around my dreamer.
I feel better when I paint my days
with purple seas
and left out grays.
Strange is just a different point of view.


Älä anna kenenkään uskotella sulle että se, että oot valinnu toisin, se että sulla riittää uskoa tai tavoitteellisuutta olis jotenkin väärin. Älä anna kenenkään kahlita sua, aivan sama kuinka järjettömiltä tai suuruudenhulluilta sun ideat vaikuttaa. Ei muiden tarvi haluta sitä mitä sä haluat, mutta kukaan ei voi sua myöskään tuomita. 

---------------------------------------------------------------------------------

Jos joku ei oo saanu kaikkia samoja eväitä tähän elämään kun toiset, muilla ei ole oikeutta arvostella. Jos jollain on erilaisia haaveita tai unelmia kun muilla, ei muilla oo oikeutta viedä niitä pois. Jos joku ei koskaan oo saanut tarvitsemaansa tukea, tarvitaan joku jota sitä antaa. Jos joku pelkää astua tuntemattomaan, jos joku on hukassa, ei ihmistä silloin hylätä, vaan autetaan löytämään se oma tie, ei väliä kuinka kauan se kestää. And that's a promise I've made to the people around me. No matter how tough it gets, I'll never leave you. Se on joskus monimutkaista, rankkaa ja pelottavaakin, mutta myös niin uskomatonta.



                                 Oh you should see the world inside my head. 




keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Oh so sad

Moi kaikki! How you doin'? Toivottavasti elämä hymyilee :)

Olin peräti viikonlopun juhlimatta, vietin aikaa himassa ja kuuntelin paljon musiikkia ja tuijotin Supernaturalia. Oon ihan  koukussa nyt, ja venaan vaan milloin tää Destiel -juttu tapahtuu! Niin selkeetä kemiaa ruudulla. ;)

Viimiset kolme päivää on menny "vähän" koomaillessa, alko sunnuntaina kun istuskeltiin Playersissä kattelemassa Suomen peliä. En sit tiedä järkyttikö mua vaan niin kovasti että sitä voittoa ei tullu vaikka olihan toi nyt kyllä jo ennakkoon vähän arvattu että Venäjähän sen vie. No, ehkä siinä oli paljon muutaki mutta ei edes huvittanu lähtä sen jälkeen minnekään!

Maanantaina sama meininki, päässä pyörii niin paljon että ei tiedä mitä asialle tekis. Onneks kaverilta tuli pyyntö veneilemään, pääs vähän istuskelemaan veneeseen silmät kiinni auringonpaisteessa ja sai edes hetkeks jonkinlaisen rauhan kaikelta. Oli ihan tosi ihana ilma ja kävin jopa meressä uimassa vihdoin!

Nojoo, sit taas pelkkää telkkaria ollu koko elämä sen jälkeen, tosin äsken olis ollu tarve käydä vähän pyörähtämässä Kuusisessa mun majakkapaikalla mutta päädyinpä jäämään kotiin kun en viittiny enää pukea päälle. Eli mitäs tässä, pää räjähtää, koko muija räjähtää! Tän keskellä pitäis saada aikaseks keskityttyä edes johonkin kouluhommaan hetkellisesti, mutta se tuntuu _mahdottomalta_.

Nyt on taas ohjatun aivotoiminnan aika, eli päätä järjestykseen pikkuhiljaa. On tuskastuttavaa kun kerääntyy liikaa asioita joita ei jaksa sit miettiä tai kohdata silloin kun ne tulee ni jälkeenpäin on tuhatkertainen työ. Mut jos tässä nyt jotain sais aikaiseksi. :)

Tän illan soittolista

Eli np Oh So Sad -lista Spotifysta, ja tässä pari otetta listalta. :) Enjoy!


 






Ja koska nyt oli tosi masentava postaus niin tässä vielä lisäksi yhden viime viikon iloisemman päivän perseilykuva! Moro!


maanantai 12. toukokuuta 2014

Life vs. me

...eikä mulla oikeestaan muuta! Paitsi hyvä piisi ja tunnelmaa kuvaava gif.

 Kai kaikilla joskus on sellanen fiilis että on ite vaan yhden, todella surkeen vitsin kohteena? It's normal, right?















P.S. Tsekatkaa myös bändi nimeltä Caravan Palace