Bad week

Vähän liian &#(%&#( on ollu... ja ei siitä sen enempää!

Tässä kuitenki pari piisiä sekä mulle että toivottavasti muillekin joilla on ollu kusiviikko! Tänää jotain kivaaaaaa

Doctor Who/ The Powerful Regeneration

This post may contain spoilers if you haven't watched Doctor Who after series 1.

I've been longing for Doctor Who for a while now since the last time I've seen a new episode was in December. There's still a while to go, so I decided to watch a few of the older episodes. After crying my eyes out for the millionth time because of the same old episode, The End of Time pt.2, I thought I really have something to say, since there's been so much discussion about the regeneration happening in that episode.

First of all, it sucked that it was not on Netflix, at least wasn't for the first time I started to watch it. I partly spoiled such a great moment for myself just by watching episode after episode on Netflix, and suddenly oops, the face changed and no one has no idea why. But this was just a thing I thought I'd bring up.

My actual point considers the discussion about 10th regenerating into 11th, and how vain and absolutely pointless the build-up was to that specific moment. Well thinking about the 10th, I do not agree at all. The Doctors are the same person with same memories, but different personalities. That should make the end of their eras different, too. Let's look at it with the new episodes in mind.

When I started to watch the 2005 series number 1 where Christopher Eccleston starred as the 9th Doctor, I found the whole TV-show quite weird since I hadn't seen the classic episodes. There was this mysterious gloomy guy who somehow managed to get you hooked with his weird habits and such dark passion to save all creatures around the universe. And let's face it, Eccleston nailed it. He nailed his part.

He was supposed to be this guy, who suffered from what he had done in the past, someone who could never let it go, who could never joke about it, someone who had to make up for what he did. The 9th Doctor didn't find himself worthy of love for what he had caused to people of his kind, and when he found someone to love he lightened up, but still didn't let himself go through with it. He was a man who needed to suffer, and suffered until the very end, finally finding peace through love's existence.

Christopher Eccleston as the 9th Doctor

That's also how his ending was. All that time he had to grow to accept the fact that he had destroyed so much, and by being with Rose Tyler, traveling and making the world a better place, by realizing it's not all his fault, he came through with it. He left us quickly, humbly, knowing he had done his part, that he had tried his best to make things right. He even jokes about his possible future appearance. And all of this is what he leaves us with when saying his last words: "Rose, before I go, I just want to tell you you were fantastic. Absolutely fantastic. And do you know what? So was I!"

The 9th Doctor with Rose Tyler

Then there's this totally new guy portrayed by David Tennant. So flirty, alive, capabale of loving and caring, yet so fierce, sometimes even very full of himself. He is passionate for everything he does, and even though he's upbeat in general, he still suffers from the ghosts of the past. But I find that this is how being the 9th made him. He got the change to let it go a little bit after suffering so much, but being so emotional he still had no escape from the past. He finally got the chance to actually love Rose Tyler, the woman that the 9th incarnation already wanted to love but never thought he was worth it. The regeneration brought up a little more childish (even younger!) man who felt free to do anything after an era of suffering. And that's what he did. In his time he sees so much, loves so much, loses so much. And that's what makes a totally new man.

David Tennant as the 10th Doctor

 As I said, the 10th Doctor experiences a lot. He loses Rose, the woman he loves the most. He gets her back, then has to say goodbye to her again. He gets to save and protect people, but also has to let people die. He offers everybody a second chance, but if they don't take it, he gives them what they deserve. At one point he goes too far, lets people go without even trying to help, sometimes puts himself in a position of a god and even realizes it himself. So when his journey is over, he has had so much, he has learnt so much. He has had this amazing life and met so many people who have become something irreplaceable for him. So he still wants to have it. He wants to have it all.

10th Doctor's hologram saying goodbye

When he knows his time has come, it's hard to accept it. It's unfair, as he puts it himself. He now has a big family of all the people he's met. He wants to be him, he wants to feel the same way, be the same person because he's achieved so much. And he has. Helped so many, loved so many, saved even more. So when he finally accepts the fact that his time is over, he gets his reward. He has something that the other Doctor's haven't had: the chance to say goodbye. The chance to meet the loved ones once more, to ask things that have bothered him, to help one more time. He fights the regeneration process, and even though it pains, in the last minutes with Rose Tyler he even smiles. That's how important it is to him. And when he finally almost crawls back into the TARDIS, to die alone with no one there, the oods sing to him. A song of couragement and endless thank yous to help the man who once helped them. Even then, after he got all this to lead him to his "death", he whispers the last words we'll ever hear from him. "I don't wanna' go."

Followed by an explosive, most powerful regeneration process of all time, all you can say is that all of this is what the 10th Doctor was throughout. He was passionate and caring, he felt there was so much more to give, so he didn't want to give it up too easily. He truly lived all his life, in both bad and good, made mistakes and learned from them, earned each moment of his farewell tour and felt every second of losing it all. And you think he should have just stepped into the TARDIS and given all those moments, all those people away in a heartbeat? Shame on you.

...dary!

Legendary!

Ja niinhän se olikin. Aivan järjetöntä toimintaa, ja nolattiin siinä koko Suomi samalla että olkaa hyvät vaan.

Sunnuntaina käveleksittiin ympäri Puerto De La Cruzia, käytiin kattelemassa sairaan isoja aaltoja ja löydettiin ihana pieni salsamesta jonka nimeä en millään muista. Se oli mun unelmapaikka! Pelkkä lattarimusiikki soi, ihmiset tuli sinne tanssimaan ja mies lauleskeli nauhan päälle ja oli ihanan rento meininki. Mun matka oli jo siinä vaiheessa ihan pelastettu, but wait, there's more!

Supermarket heti hotellin vieressä koitui vähän kohtaloksi (näkymä siis hotellin ovelta)

Maanantaina vietettiin päivä Loro Parquessa.. Siellä oli ihania eläimiä paljon ja pyörittiinkin siellä joku kuus tuntia. käytiin katsomassa kaikkia eläinshow-juttuja mitkä oli myös ihan huikeita.

Sen jälkeen vedettiin sellaiset kännit että oksat pois. (Viinipullot kaupasta 1,5-7€/plo) Kävin mm. yöllä uimassa hotellin katolla sijaitsevassa uima-altaassa ja vedettiin pikkusen tota viiniä naamaan. Noh, lopputuloksena ilta josta on hyvin hämärät muistikuvat paria huippukohtaa lukuunottamatta, ja aamulla hävetti suht paljon. Juotiin Suomikaraokebaarissa punkkua pöydän alta. Kuten sanoin, jokainen Suomituristi voi lähteä hyvillä mielin Cruziin koska siellä ne on varmaanki nähny jo kaiken typerän mitä ihminen vaan voi tehdä.

Puerto De La Cruzissa meidän hotellina oli hotelli Florida

 Kuvia Loro Parquesta:

Pinkkui sata!

Tiistaina me sit vaihdettiinkin kaupunkia, ihme kyllä ilman krapulaa vielä kaiken lisäksi. Siirryttiin Playa De Las Americakseen missä meitä odotti hotelli Villa De Las Flores. Hotellissa oli kolme osiota joten oli hieman vaikeeta löytää oikeeta check-in paikkaa, mutta se löytykin sit mukavasta brittibaarista nimeltä Shorty's. Shorty'sissa oli todella mukava ja ystävällinen henkilökunta ja siellä tuli käytyä aamupalallakin kerran.

Kumpikaan hotelli ei kyllä tuottanu pettymystä

Shorty's hotellin alakerrassa

Sen lisäks käytiin syömässä hyvässä pihvipaikassa jonka nimi oli muistaakseni Aberdeen Steakhouse. Ruoka oli hyvää ja juomaki taas maistu, ja onneks oltiin käyty supermarketissa täyttelemässä myös viinivarastot etukäteen niin ei ketuttanu palailla hotellille. Viini oli hyvää, mutta ilta meni kuitenki vaihteeks aika rauhallisissa merkeissä. Käytiin ajoissa nukkumaankin vissiin jopa!

Paikallisen kaupan antia tiistailta

Keskiviikkona käytiin päivällä kävelemässä ympäri Americasia katselemassa vähän paikkoja. Illalla hengailtiin hotellilla ja hörpittiin taas vaihteeksi viiniä. Meillä oli siinä huoneen edessä suoraan sellainen huikea patio/terassi jossa pääs istuskelemaan, niin viinipullot messiin ja siihen vaan asettumaan taloksi. Peräti kaks suht rauhallista iltaa (hämmentävää!) vaikka sitä viiniä kulu kyllä tolloinkin ihan mukavasti. Aivan huikee ilta silti vaikka ei missään oikein käytykään!

Antti pyörimäs ympyrää

Torstaina vietettiin päivä vesipuisto Siam Parkissa. Ihana paikka täynnä erilaisia vesiliukumäkiä ja -ajeluita ja aaltoallasta ja kaikkea! Oli kivaa, oli jännää, mutta sieltä ei ikävä kyllä saanu otettua paljoa kuvia koska kamera meni heti aluksi jo kaappiin turvaan. 

Siam Park

 Illalla mentiin viereiseen 2J'z baariin koska sisäänheittäjä onnistu meidät sinne houkuttelemaan, eikä kyllä tarvinu tippaakaan pettyä! Vaikka paikalla oli vähän vanhempaa väkeä ja me, ja kapakka oli tosi hiljainen niin siellä oli huikea esiintyjä (Michael, mun tuleva aviomies), joka lauloi ja nauratti jengiä oikein kunnolla!

Siitä sit lähettiin käveleksimään ja etsimään yökerhoa, ja vastaan tulikin Papagayo -beach club, joka myöskin oli aika huippupaikka. Tuli tanssittua, tuli juotua, ja kivankivaa kyllä oli!

PileMia!

2J'Z, suosittelen!

Papagayo yläkerrasta kuvattuna

Papagayon private-bootheja!

Perjantaina palattiin takaisin Puerto De La Cruziin. Etittiin ruokapaikkaan ja törmättiin ikävästi ainoaan ihmiseen jonka kanssa oltiin koko kaupungissa juteltu, ja tää henkilö oli ikävä kyllä ollu just nimenomaan karaokebaarissa silloin maanantaina. Eiku vajoomaa maan alle ja syömään sen perheen omistamaan ravintolaan. Sen jälkeen mä istuskelin katolla hörppien viiniä, ja oli ihana ilta! Jossain vaiheessa alkoi hirmumyrsky ja mun oliki pakko siirtyä sisälle.

Lauantaina syötiin hyvin ihanassa ravintolassa joka oli suoraan meren äärellä, paikan nimi oli Pomodoro.  Käytiin yksillä Plaza del Charcolla baarissa nimeltä Dinámico ja kaksilla meidän viereisen hotellin Teneguian alakerrassa sijaitsevassa pianobaarissa. Ja jokaista paikkaa näistä voin hyvillä mielin suositella!

Dinámicon drinksu!

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava reissu, mutta niinhän noi yleensä tuppaa olemaankin. Näin upeita paikkoja, hienoja aaltoja, pääsin pohdiskelemaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, juomaan aivot pellolle ja syömään hyvää ruokaa! Awesome. I'll leave you with that.

MuuttoMatkailuu

Heimoi kaikki!

Mut on nyt vihdoinkin sit siirretty Vilin luo Kotkaan asustelemaan, ja kirjoissa ja kansissa oon piiiitkästä aikaa pyhtääläinen!

Keskiviikkona saatiin ystävällisesti kaverin vanhemmilta lainaan kärry, ja sinne menikin kivasti kaikki loput isot tavarat. Antti ja Vili tuli hakemaan mua ja tavaroita joskus iltapäivästä ja sit köröteltiin lopullisesti pois Tampereelta.

Ei kyllä ollu helppo päivä. Aamulla sanottiin hyvästit koulussa luokkalaisille, joihin en koskaan kerenny tutustua ihan niin hyvin kun olisin halunnu. Nyt multa jää loput yhteiset pileetkin käymättä, ja jo pidemmän aikaa oon tienny että en edes luokkaretkelle lähde niiden kanssa. Niin monia ihania ihmisiä jotka monestakin syystä meni vähän "ohi" tässä kouluvaiheessa. Surullista. Sen jälkeen siirryin siivoamaan ja tyhjentämään minun rakasta kotia, ja lopulta sanoin sille katkerat ja itkunhuuruiset heipat. Kamalaa.

Nyt on täällä Kotkan päässä tekemistä enemmän ku tarpeeksi kun tavaroita pitäis laitella paikoilleen. Eli tää päivä meneeki siivotessa takan ja viinilasillisen ääressä! Onneksi saan ton miehen kuitenkin vielä pariksi tunniksi seuraksi. :)

Huomenna Vili lähteekin Helsinkiin päin niin ei nähdäkään sit yli viikkoon. Ei kuitenkaan tarvi yksinäisyydestä kärsiä, sillä Antti tulee tähän jo huomenna odottelemaan mun kanssa lähtöä, joka on noin viideltä aamuyöllä la-su välisenä yönä. Saku on ystävällisesti luvannu tehdä suurensuuren palveluksen, ja uhrautuu heittämään meidät kentälle, ja Ema lähtee myös ehkä mukaan!

Kuitenkin, viikko taas uudessa paikassa missä alkoholi on halpaa ja aurinko (toivottavasti) paistaa. Katotaan jos vaikka muistaisin jotain reissusta ja saisin pari kuvaakin joita voisin sit tänne lisäillä! on ainakin ostanu kaks kertakäyttökameraa mukaan känni-iltoja varten, ja niillä nyt tunnetusti tulee aina vähän hämärää materiaalia. Jos yks edes selviäis kotiin asti täynnä kuvia meidän reissusta ni olis hyvä!

Either way, it's gonna' be legen- wait for it......

Perfect weekend

Olipa i-ha-naa!

Perjantai-lauantaina muutettiin vähän mun isoimpia kamoja Kotkaan Vilin kanssa, ja kun oltiin se hoidettu niin päästiin viettämään vuosipäivää. :) Oikeasti se on vasta tänään, mutta juhlittiin lauantaina kun kerrankin saatiin olla ihan kahestaan ja rauhassa! Mä käytin mun joulujahlaksi saamani treffikortin, ja Vili pisti kyllä ihan parastaan. <3 Jos se ei ois ollu kamala mood breaker ni olisin ottanu valokuvia, mutta siis meillä oli oikein kolmen ruokalajin menu! Alkupalaksi Vili teki aivan taivaallista parmesanrisottoa, pääruokana oli juustotäytteistä pekonikanaa pesto-mozzarella-rucola -salaattipedillä! Jälkiruokana odotti pannacotta :)

Olin aivan taivaassa jo pelkästään siksi että ruoka oli niin käsittämättömän hyvää, mutta myös sen takia että tää oli kyllä mua varten suunniteltu kokonaisuus, Vili kun ei hirveesti oo koskaan erilaisia ruokia tehny! Sanoinko jo että aivan ihanaa?

Lopetus viikonlopulle oli myös erinomainen kun oltiin kavereiden kanssa Playersissä katsomassa superbowlia. Ei siinä mitään että peli ei ollu ihan niin jännittävä ku mitä olis voinu toivoa, mutta hauskaa oli silti :)

Nyt odotan innolla mun kahta viimistä koulupäivää, ja tuijottelen mun puolityhjää kämppää suruissa ja monttu auki. Niin ne asiat muuttuu :)