Tänään on ahistanut taas olan takaa se, miten aika vaan valuu hukkaan. Vaikka kuinka yrittää käyttää sen kaikkeen hyvään niin jokin kääntää sen niin että aika näyttää keskisormea ja Miaa vituttaa.
Mä tunnen oikeesti miten maailma tekee musta kyynisemmän ja kovemman ja vihaan sitä. It's like, ensin on intoa täynnä, tekee koko maailman asiat, auttaa kaikkia, suunnittelee kaikkea ja muuta vastaavaa. Sit yhtäkkiä istut taas töissä että saisit rahaa, että voisit opiskella jotta pääsisit tekemään sitä kaikkea mitä oot aina halunnu. Ja se työssä istuttava aika on TURHAA. Se on niin turhaa. Sen jälkeen kun sulla on yks vapaailta ja sekin menee pieleen oot jo sellasessa tilanteessa että tuntuu niin tyhjältä.
Kaikki se into mitä mussa on ja kaikke se hulluus ja muu, se katoaa jos itteää ei saa toteuttaa. Tänään tunsin taas miten tyhjä olo mulla oli matkalla töihin, koska työt eli ajan tuhlaaminen tuntuu olevan ainoa mitä mä teen tällä hetkellä. Vapaa-aikanakaan en kohtaa mitään kivaa koska muilta ei sitä intoa löydy tai sit jokin menee pieleen. Sit kun vielä istut kaupungissa jolla ei itsessään oo juurikaan annettavaa ni oivoi.
Mun illan kohokohta eilen oli se kun sain istua sateessa, olla ihan hiljaa ja olla vaan. Siinä vaiheessa kun kaikki muu on jo menny illalta eikä enää oo energiaakaan yrittää illan suhteen enempää, voi nauttia niistä pienistä asioista ja se yllättää. Olin tuhlaamatta aikaa tuhlaamalla aikaa istuen sateessa. Hmmh.
No kuitenkin, jos tässä nyt jotain yrittää sanoa niin sitä että olispa mulla TARDIS. Oikean ihmisen käytössä niin ykskään sekunti sen koneen elämänkaaresta ei olis hukattua. Sen jälkeen ei haittais tippaakaan mennä töihin tai koulun penkille että pääsis tekemään vielä ne viimisetkin asiat mitä on aina halunnut. Koska tietäis että yks vapaailta viikossa ei kertois ihan mun koko tarinaa. Ja ah, sitä energiaa mikä mulla olis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti