Nyt ei enää naurata. En oo eläessäni nähny tällaista sananvapauden väärinkäyttöä.
Lukekaa, kuunnelkaa, ja miettikää samalla missä teidän mielestänne menee ne rajat mitä ihminen voi sanoa tai tehdä. Mun kovasti tekis mieli tällä hetkellä alentua niiden ihmisten tasolle jotka näitä juttujaan on väläytelly, ja kertoa mitä mun mielessä liikkuu niiden oikeuksista.
Mun raja menee kuitenkin siinä etten anna tän sisuksissa kiehuvan vihan ja äärettömän surun viedä keskustelua henkilökohtaiseksi.
Meillä on sananvapaus, mutta se ei tarkota sitä että me voidaan käyttää sitä laukoen kommentteja jonkun ihmisen oikeudesta elää, tai että voisimme kommentoida ihonväriä tai toimintatapoja perusteettomasti ja pelkässä loukkaamistarkoituksessa.
Enpä tiedä teistä, mutta kun mä luin kyseisen jutun, musta tuntui ku joku olis puukottanu suoraan sydämeen. Ihan oikeesti, tällaisiako me ihmiset (ja etenkin suomalaiset) nykyään ollaan?
En todellakaan häpeä myöntää että tällainen toiminta saa mut kyynelehtimään. Tulipa epätoivoinen olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti